miekka

Katso myös: Miekka, miękka, miękką

Suomi

Miekka

Substantiivi

miekka (9-A)

1. pitkäteräinen ase, jossa on kahva ja joka on suunniteltu isku- tai pistolyöntejä varten

   Huotra on miekan säilytyssuoja, joka peittää terän.

   Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu (Matt. 26:52)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯kːɑ/
• tavutus: miek‧ka

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. pitkäteräinen ase

azeri: qılınc englanti: sword; epee espanja: espada f. hollanti: zwaard n. ido: glavo inarinsaame: miek'ki italia: spada f. latvia: zobens m. liivi: mȭk norja (nynorsk): sverd n. puola: miecz m., szpada f. ranska: épée f. romania: sabie f., spadă f. ruotsi: värja, svärd

saksa: Schwert n., Degen m. skotti: claidheamh slovakki: meč m. sloveeni: meč m. tanska: sværd tšekki: meč m. turkki: kılıç unkari: kard uzbekki: qilich venäjä: меч (metš), шпага vepsä: mek viro: mõõk võro: myyk

Liittyvät sanat

• floretti
• huotra
• kalpa
• miekka paljastettuna
• sapeli
• säilä

Johdokset

• substantiivit: miekkailija, miekkailu
• verbit: miekkailla

Yhdyssanat

iskumiekka, kurjenmiekka, lyömämiekka, miekanarpi, miekanhaava, miekanhuotra, miekanisku, miekankahva, miekankalske, miekankannike, miekankärki, miekanmittely, miekanmittelö, miekannielijä, miekanpisto, miekanponsi, miekansysäys, miekanterä, miekkakala, miekkalilja, miekkalisäke, miekkalähetys, miekkapyrstö, miekkataistelu, miekkatanssi, miekkavalas, pistomiekka, tohtorinmiekka, upseerinmiekka

Aiheesta muualla

• miekka Kielitoimiston sanakirjassa
• miekka Tieteen termipankissa