mieltää
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
mieltää (54-I) (taivutus[luo])
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmie̯lt̪æːˣ/
- tavutus: miel‧tää
Etymologia muokkaa
johdos substantiivista mieli (miel- + -tä- + -ä)[1]
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- mieltää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.