Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

miljöö (20)

  1. ympäristö; se millaisena ympäristömme näyttäytyy, sen vallitseva ilmapiiri, olemus ja aikaansaamat tuntemukset
    Vanhan Rauman perinteinen miljöö
    Teoksesta on aistittavissa tekijänsä sielun miljöö.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmiljøː/
  • tavutus: mil‧jöö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi miljöö miljööt
genetiivi miljöön miljöiden
miljöitten
partitiivi miljöötä miljöitä
akkusatiivi miljöö;
miljöön
miljööt
sisäpaikallissijat
inessiivi miljöössä miljöissä
elatiivi miljööstä miljöistä
illatiivi miljööseen
miljööhön
miljöisiin
miljöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi miljööllä miljöillä
ablatiivi miljööltä miljöiltä
allatiivi miljöölle miljöille
muut sijamuodot
essiivi miljöönä miljöinä
translatiivi miljööksi miljöiksi
abessiivi miljööttä miljöittä
instruktiivi miljöin
komitatiivi miljöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo miljöö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin miljö << ranskan milieu

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

miljöökuvaus, näyttämömiljöö

Aiheesta muualla muokkaa