moka
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
moka (10)
- (arkikieltä) virhe
- Mulle sattu siinä tentissä niin monta mokaa, etten tiedä, pääsenkö läpi.
- (arkikieltä) kaduttava teko
- Oli muuten aika iso moka vetää lärvit juhannuksena, kun anoppikin oli paikalla...
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmokɑ/
- tavutus: mo‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | moka | mokat |
| genetiivi | mokan | mokien (mokain) |
| partitiivi | mokaa | mokia |
| akkusatiivi | moka; mokan |
mokat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mokassa | mokissa |
| elatiivi | mokasta | mokista |
| illatiivi | mokaan | mokiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mokalla | mokilla |
| ablatiivi | mokalta | mokilta |
| allatiivi | mokalle | mokille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mokana | mokina |
| translatiivi | mokaksi | mokiksi |
| abessiivi | mokatta | mokitta |
| instruktiivi | – | mokin |
| komitatiivi | – | mokine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | moka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: mokata
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- moka Kielitoimiston sanakirjassa