Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

morkata (73-A) (taivutus[luo])[1]

  1. (arkikieltä) parjata, haukkua
    Älä morkkaa mun mutsii.
    Jos joku morkkaa, ni pullo korkkaa (Kummeli)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmorkɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: mor‧ka‧ta

Etymologia muokkaa

Sana on laina ruotsin murteissa esiintyvästä verbistä morka, joka merkitsee 'jurnuttaa vihaisena'. Morkata-sanan varhaisin maininta suomen kirjakielessä tapahtui 1860, jolloin julkaistiin G. E. Eurénin Suomalais-ruotsalainen sanakirja.[2]

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • morkata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73-A
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 726. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.