Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mulkku (1-A)

  1. (alatyyliä) siitin
  2. (alatyyliä, halventava) epämiellyttävä henkilö, kusipää
    Minun johtajani on täysi mulkku!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmulkːu/
  • tavutus: mulk‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mulkku mulkut
genetiivi mulkun mulkkujen
partitiivi mulkkua mulkkuja
akkusatiivi mulkku;
mulkun
mulkut
sisäpaikallissijat
inessiivi mulkussa mulkuissa
elatiivi mulkusta mulkuista
illatiivi mulkkuun mulkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mulkulla mulkuilla
ablatiivi mulkulta mulkuilta
allatiivi mulkulle mulkuille
muut sijamuodot
essiivi mulkkuna mulkkuina
translatiivi mulkuksi mulkuiksi
abessiivi mulkutta mulkuitta
instruktiivi mulkuin
komitatiivi mulkkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mulku-
vahva vartalo mulkku-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Kuten sana kulli, mulkku on tarkoittanut aiemmin tyrää, pahkaa ja joitain muita pullahtaneita, muljahtaneita tai esiintyöntyviä asioita.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

siitin

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mulkku Kielitoimiston sanakirjassa