Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

mykkä (10-A) (komparatiivi mykempi, superlatiivi mykin) (taivutus[luo])

  1. syntymästään tai sairauden tai tapaturman vuoksi puhekyvytön
  2. puhumaton
    Vieraat istuivat mykkinä.
  3. josta ei kuulu ääntä
    Puhelin on mykkänä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmykːæ/
  • tavutus: myk‧kä

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kuuromykkä, mykkäelokuva, mykkäfilmi, mykkäkoulu

Substantiivi muokkaa

mykkä (10-A)[1]

  1. ihminen, joka ei pysty puhumaan, puhekyvytön henkilö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mykkä mykät
genetiivi mykän mykkien
(mykkäin)
partitiivi mykkää mykkiä
akkusatiivi mykkä;
mykän
mykät
sisäpaikallissijat
inessiivi mykässä mykissä
elatiivi mykästä mykistä
illatiivi mykkään mykkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mykällä mykillä
ablatiivi mykältä mykiltä
allatiivi mykälle mykille
muut sijamuodot
essiivi mykkänä mykkinä
translatiivi mykäksi mykiksi
abessiivi mykättä mykittä
instruktiivi mykin
komitatiivi mykkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mykä-
vahva vartalo mykkä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A