Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

napataatta (9-C)[1]

  1. (harvinainen) lyhyt ihminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑpɑˌt̪ɑːt̪ːɑ/
  • tavutus: na‧pa‧taat‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi napataatta napataatat
genetiivi napataatan napataattojen
(napataattain)
partitiivi napataattaa napataattoja
akkusatiivi napataatta;
napataatan
napataatat
sisäpaikallissijat
inessiivi napataatassa napataatoissa
elatiivi napataatasta napataatoista
illatiivi napataattaan napataattoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi napataatalla napataatoilla
ablatiivi napataatalta napataatoilta
allatiivi napataatalle napataatoille
muut sijamuodot
essiivi napataattana napataattoina
translatiivi napataataksi napataatoiksi
abessiivi napataatatta napataatoitta
instruktiivi napataatoin
komitatiivi napataattoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo napataata-
vahva vartalo napataatta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-C