Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

narina (12)

  1. eräitä materiaaleja taivutettaessa kuuluva ääni
    kengän narina, lattian narina
  2. valitus, marina

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑrinɑ/
  • tavutus: na‧ri‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi narina narinat
genetiivi narinan narinoiden
narinoitten
(narinain)
partitiivi narinaa narinoita
akkusatiivi narina;
narinan
narinat
sisäpaikallissijat
inessiivi narinassa narinoissa
elatiivi narinasta narinoista
illatiivi narinaan narinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi narinalla narinoilla
ablatiivi narinalta narinoilta
allatiivi narinalle narinoille
muut sijamuodot
essiivi narinana narinoina
translatiivi narinaksi narinoiksi
abessiivi narinatta narinoitta
instruktiivi narinoin
komitatiivi narinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo narina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • narina Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

narina f.

  1. sierain

Portugali muokkaa

Substantiivi muokkaa

narina f.

  1. sierain