Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

narttu (1-C)

  1. naaraspuolinen koira
  2. (halventava) loukkaukseksi tarkoitettu luonnehdinta voimakastahtoisesta ja riitelevästä naisesta, joka ei sitoudu perinteisiin sosiaalisiin ja seksuaalisiin normeihin
  3. (halventava) haukkumasana Arttu-nimiselle
  4. (harvinainen) kehuksi tarkoitettu luonnehdinta voimakastahtoisesta ja vaativasta naisesta, joka ei sitoudu perinteisiin sosiaalisiin ja seksuaalisiin normeihin
    On se vain melkoinen narttu!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnɑrt̪ːu/
  • tavutus: nart‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi narttu nartut
genetiivi nartun narttujen
partitiivi narttua narttuja
akkusatiivi narttu;
nartun
nartut
sisäpaikallissijat
inessiivi nartussa nartuissa
elatiivi nartusta nartuista
illatiivi narttuun narttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nartulla nartuilla
ablatiivi nartulta nartuilta
allatiivi nartulle nartuille
muut sijamuodot
essiivi narttuna narttuina
translatiivi nartuksi nartuiksi
abessiivi nartutta nartuitta
instruktiivi nartuin
komitatiivi narttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nartu-
vahva vartalo narttu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • narttu Kielitoimiston sanakirjassa