nerokkuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
nerokkuus (40)
- se, että on nerokas
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈnerokːuːs/
- tavutus: ne‧rok‧kuus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nerokkuus | nerokkuudet |
genetiivi | nerokkuuden | nerokkuuksien |
partitiivi | nerokkuutta | nerokkuuksia |
akkusatiivi | nerokkuus; nerokkuuden |
nerokkuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nerokkuudessa | nerokkuuksissa |
elatiivi | nerokkuudesta | nerokkuuksista |
illatiivi | nerokkuuteen | nerokkuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nerokkuudella | nerokkuuksilla |
ablatiivi | nerokkuudelta | nerokkuuksilta |
allatiivi | nerokkuudelle | nerokkuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nerokkuutena | nerokkuuksina |
translatiivi | nerokkuudeksi | nerokkuuksiksi |
abessiivi | nerokkuudetta | nerokkuuksitta |
instruktiivi | – | nerokkuuksin |
komitatiivi | – | nerokkuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | nerokkuude- | |
vahva vartalo | nerokkuute- | |
konsonantti- vartalo |
nerokkuut- |
Etymologia muokkaa
sanan nerokas vartalosta nerokk- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. se, että on nerokas
|
Aiheesta muualla muokkaa
- nerokkuus Kielitoimiston sanakirjassa