neuvottelija
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- henkilö, joka neuvottelee jostakin
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | neuvottelija | neuvottelijat |
genetiivi | neuvottelijan | neuvottelijoiden neuvottelijoitten (neuvottelijain) |
partitiivi | neuvottelijaa | neuvottelijoita |
akkusatiivi | neuvottelija; neuvottelijan |
neuvottelijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | neuvottelijassa | neuvottelijoissa |
elatiivi | neuvottelijasta | neuvottelijoista |
illatiivi | neuvottelijaan | neuvottelijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | neuvottelijalla | neuvottelijoilla |
ablatiivi | neuvottelijalta | neuvottelijoilta |
allatiivi | neuvottelijalle | neuvottelijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | neuvottelijana | neuvottelijoina |
translatiivi | neuvottelijaksi | neuvottelijoiksi |
abessiivi | neuvottelijatta | neuvottelijoitta |
instruktiivi | – | neuvottelijoin |
komitatiivi | – | neuvottelijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | neuvottelija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka neuvottelee jostakin
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- neuvottelija Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12