Wikipedia
Katso artikkeli Nukke Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

nukke (8-A)

  1. usein ihmishahmoa esittävä lelu tai esine

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnukːe/
  • tavutus: nuk‧ke

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nukke nuket
genetiivi nuken nukkejen
(nukkein)
partitiivi nukkea nukkeja
akkusatiivi nukke;
nuken
nuket
sisäpaikallissijat
inessiivi nukessa nukeissa
elatiivi nukesta nukeista
illatiivi nukkeen nukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nukella nukeilla
ablatiivi nukelta nukeilta
allatiivi nukelle nukeille
muut sijamuodot
essiivi nukkena nukkeina
translatiivi nukeksi nukeiksi
abessiivi nuketta nukeitta
instruktiivi nukein
komitatiivi nukkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nuke-
vahva vartalo nukke-
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset muokkaa

  • Sana on vanhastaan taivutettu monikon genetiivissä muodossa nukkien pohjautuen sanan murteelliseen muotoon nukki.[1]

Etymologia muokkaa

  • luultavasti verbistä nukkua.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

käsinukke, maatuskanukke, mainosnukke, mallinukke, muotinukke, nivelnukke, nukenkaulus, nukenvaate, nukke-elokuva, nukkeanimaatio, nukkefilmi, nukkehallitsija, nukkehallitus, nukkekoti, nukkeleikki, nukkepresidentti, nukketaiteilija, nukketalo, nukketeatteri, paperinukke, poikanukke, posliininukke, riepunukke, räsynukke, seksinukke, sovitusnukke, sätkynukke, teatterinukke, vahanukke

Aiheesta muualla muokkaa

  • nukke Kielitoimiston sanakirjassa
  • nukke Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Lehtinen, Raija: Nukkejen ja nallejen asialla. Kielikello, 1982, nro 1. Kotimaisten kielten keskus. Artikkelin verkkoversio.