Wikipedia
Katso artikkeli Nuotta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Nuotta

Substantiivi muokkaa

nuotta (10-C)

  1. kookas kalanpyydys, havaksesta, painollisista alapuolisista ja kohollisista yläpuolisista paulaköysistä ja vetoköysistä muodostuva saartopyydys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈnuot̪ːɑ/
  • tavutus: nuot‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuotta nuotat
genetiivi nuotan nuottien
(nuottain)
partitiivi nuottaa nuottia
akkusatiivi nuotta;
nuotan
nuotat
sisäpaikallissijat
inessiivi nuotassa nuotissa
elatiivi nuotasta nuotista
illatiivi nuottaan nuottiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuotalla nuotilla
ablatiivi nuotalta nuotilta
allatiivi nuotalle nuotille
muut sijamuodot
essiivi nuottana nuottina
translatiivi nuotaksi nuotiksi
abessiivi nuotatta nuotitta
instruktiivi nuotin
komitatiivi nuottine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nuota-
vahva vartalo nuotta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kierrenuotta, laahusnuotta, nuotankives, nuotankoho, nuotankudonta, nuotankutominen, nuotanperä, nuotanpovi, nuotansiula, nuotanveto, nuotanvetäjä, nuotta-apaja, nuotta-avanto, nuottakalastus, nuottakota, nuottakunta, nuottaluoma, nuottapyydys, nuottapyynti, nuottaranta, nuottareisi, nuottaruoho, pohjanuotta, tukkanuotta

Aiheesta muualla muokkaa

  • nuotta Kielitoimiston sanakirjassa
  • nuotta Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.