Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

oksennus (39)

  1. oksentaminen, vatsan sisällön voimallinen poistuminen suun kautta
  2. suun kautta tyhjentyneen mahalaukun sisältö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈoksenːus/
  • tavutus: ok‧sen‧nus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oksennus oksennukset
genetiivi oksennuksen oksennusten
oksennuksien
partitiivi oksennusta oksennuksia
akkusatiivi oksennus;
oksennuksen
oksennukset
sisäpaikallissijat
inessiivi oksennuksessa oksennuksissa
elatiivi oksennuksesta oksennuksista
illatiivi oksennukseen oksennuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oksennuksella oksennuksilla
ablatiivi oksennukselta oksennuksilta
allatiivi oksennukselle oksennuksille
muut sijamuodot
essiivi oksennuksena oksennuksina
translatiivi oksennukseksi oksennuksiksi
abessiivi oksennuksetta oksennuksitta
instruktiivi oksennuksin
komitatiivi oksennuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oksennukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oksennus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa