onneton
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
onneton (34-C) (komparatiivi onnettomampi, superlatiivi onnettomin) (taivutus[luo])
- sellainen, joka ei koe olevansa onnellinen: surullinen, masentunut, lohduton
- Vaikeista elämäntilanteista huolimatta hän ei kokenut olevansa onneton.
- huono, kelvoton; surkeasti epäonnistunut
- Olipa onneton rääpäisy tuo ensimmäisen kierroksen heitto!
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈonːeˌton/
- IPA: [ˈo̞nːe̞ˌt̪ʷo̞n]
- tavutus: on‧ne‧ton
Etymologia muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: onnettomasti
- substantiivit: onnettomuus
Vastakohdat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- onneton Kielitoimiston sanakirjassa