orpo
Katso myös: Orpo |
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
orpo (1-E) (komparatiivi orvompi, superlatiivi orvoin) (taivutus[luo])
- sellainen, jonka vanhemmista toinen tai kumpikaan ei enää ole elossa
- (kuvaannollisesti) yksin jätetty tai jäänyt
- On niin orpo olo.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈorpo/
- tavutus: or‧po
Käännökset muokkaa
1. jolla ei ole vanhempia
|
Liittyvät sanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
- henkilö, jonka vanhemmista toinen tai kumpikin on kuollut
- (kirjapaino) sivun tai palstan loppuun sijoittuva kappaleen ensimmäinen rivi
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | orpo | orvot |
genetiivi | orvon | orpojen |
partitiivi | orpoa | orpoja |
akkusatiivi | orpo; orvon |
orvot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | orvossa | orvoissa |
elatiivi | orvosta | orvoista |
illatiivi | orpoon | orpoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | orvolla | orvoilla |
ablatiivi | orvolta | orvoilta |
allatiivi | orvolle | orvoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | orpona | orpoina |
translatiivi | orvoksi | orvoiksi |
abessiivi | orvotta | orvoitta |
instruktiivi | – | orvoin |
komitatiivi | – | orpoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | orvo- | |
vahva vartalo | orpo- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: orpous
Yhdyssanat muokkaa
orpokoti, orpolapsi, orpopoika, orporivi, orpotyttö, puoliorpo, sosiaaliorpo, sotaorpo, täysorpo
Yläkäsitteet muokkaa
- [2] kirjapaino: äpärä
Aiheesta muualla muokkaa
- orpo Kielitoimiston sanakirjassa