Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

osoittaja (10)[1]

  1. (matematiikka) murtoluvun jakoviivan yläpuolella oleva luku tai lauseke.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈosoi̯t̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: o‧soit‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osoittaja osoittajat
genetiivi osoittajan osoittajien
(osoittajain)
partitiivi osoittajaa osoittajia
akkusatiivi osoittaja;
osoittajan
osoittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi osoittajassa osoittajissa
elatiivi osoittajasta osoittajista
illatiivi osoittajaan osoittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi osoittajalla osoittajilla
ablatiivi osoittajalta osoittajilta
allatiivi osoittajalle osoittajille
muut sijamuodot
essiivi osoittajana osoittajina
translatiivi osoittajaksi osoittajiksi
abessiivi osoittajatta osoittajitta
instruktiivi osoittajin
komitatiivi osoittajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osoittaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10