otsa
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
otsa (10)
- silmien ja hiusrajan välissä oleva pään etuosa
- Löin otsani kipeästi matalassa oviaukossa.
- (arkikieltä) uskallus, rohkeus, kantti
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈot̪sɑ/
- tavutus: ot‧sa
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | otsa | otsat |
| genetiivi | otsan | otsien (otsain) |
| partitiivi | otsaa | otsia |
| akkusatiivi | otsa; otsan |
otsat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | otsassa | otsissa |
| elatiivi | otsasta | otsista |
| illatiivi | otsaan | otsiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | otsalla | otsilla |
| ablatiivi | otsalta | otsilta |
| allatiivi | otsalle | otsille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | otsana | otsina |
| translatiivi | otsaksi | otsiksi |
| abessiivi | otsatta | otsitta |
| instruktiivi | – | otsin |
| komitatiivi | – | otsine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | otsa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. silmien ja hiusrajan välissä oleva pään etuosa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
helttaotsa, otsaharja, otsahihna, otsahius, otsajouhi, otsajyrsin, otsakampi, otsakiehkura, otsakihara, otsakilpi, otsakolmio, otsakoriste, otsakyhmy, otsalamppu, otsalauta, otsalihas, otsalisäke, otsalohko, otsaluu, otsanahka, otsanauha, otsanrypistys, otsaontelo, otsapeili, otsapelti, otsaripa, otsaryppy, otsasuoni, otsatila, otsatukka, otsatupsu, otsatöyhtö, otsavanne, otsaverkko, otsavilla, ryppyotsa, töpöhelttaotsa
Anagrammit muokkaa
Idiomit muokkaa
- olla otsaa – olla röyhkeyttä tai uskallusta
- Olen tiennyt hänet otsakkaaksi, mutta en voinut uskoa, että hänellä oli otsaa ehdottaa moista.
Aiheesta muualla muokkaa
- otsa Kielitoimiston sanakirjassa
Viro muokkaa
Adverbi muokkaa
otsa
- (varsinkin liikkumista ilmaisevien verbien kanssa) päälle; suoraan kohti
- Ära otsa sõida!
- Älä aja päälle!
- Rong sõitis veokile otsa.
- Juna törmäsi kuorma-autoon. (Juna ajoi kuorma-auton päälle.)
- endale otsa vaadata
- mennä itseensä, katsoa peiliin
- Ära otsa sõida!
- loppuun, päätökseen
- Ostude tegemisel sai raha otsa.
- Ostosten teossa rahat loppuivat.
- Kohv on otsa saanud. Suhkur ka varsti otsas.
- Kahvi on loppunut. Sokerikin kohta loppu.
- Ostude tegemisel sai raha otsa.
Liittyvät sanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdysverbit muokkaa
- (loppuun) otsa saama
Postpositio muokkaa
otsa
- (+ genetiivi) jonkin päälle, päällimmäiseksi; jonkin ylimmäiseen osaan tai sen viereen
- Koorma otsa oli visatud köis.
- Kuorman päälle oli heitetty köysi.
- suure kivi otsa
- isolle kivelle, ison kiven nokkaan
- Poiss ronis puu otsa.
- Poika kiipesi puun latvaan.
- Koorma otsa oli visatud köis.
- (+genetiivi) päälle, lisäksi
- (+nominatiivi, genetiivi) päälle, jälkeen
Liittyvät sanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
otsa
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ots
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).