Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

otsikko (4-A)

  1. tekstin yläpuolella oleva sana tai lause, joka kertoo lukijalle, mistä tekstissä on kyse; lehdissä painettu yleensä isommalla kuin leipäteksti
    Tämän sivun otsikko on ”otsikko”.
    ylioppilasaineiden otsikot
  2. (arkkitehtuuri) rakennuksen, rakenteen, huonekalun etupuolen yläosana oleva frontoni, otsa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈot̪sikːo/
  • tavutus: ot‧sik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi otsikko otsikot
genetiivi otsikon otsikoiden
otsikoitten
otsikkojen
partitiivi otsikkoa otsikkoja
otsikoita
akkusatiivi otsikko;
otsikon
otsikot
sisäpaikallissijat
inessiivi otsikossa otsikoissa
elatiivi otsikosta otsikoista
illatiivi otsikkoon otsikkoihin
otsikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi otsikolla otsikoilla
ablatiivi otsikolta otsikoilta
allatiivi otsikolle otsikoille
muut sijamuodot
essiivi otsikkona otsikkoina
otsikoina
translatiivi otsikoksi otsikoiksi
abessiivi otsikotta otsikoitta
instruktiivi otsikoin
komitatiivi otsikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo otsiko-
vahva vartalo otsikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

otsa + -kko

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alaotsikko, klikkiotsikko, otsikkoaine, otsikkoasia, otsikkogeneraattori, otsikkohakusana, otsikkojuliste, otsikkokenttä, otsikkokoe, otsikkotaulu, otsikkotiedosto, pääotsikko, sivuotsikko, väliotsikko

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa