Wikipedia
Katso artikkeli Pääkallo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Ihmisen pääkallo
 
sivettihyeenan pääkallo

Substantiivi muokkaa

pääkallo (1)

  1. kallo; selkärankaisten aivoja suojaava luinen tai rustoinen kuori
  2. kallo kuvallisena esityksenä, ☠
    pääkallolippu, pääkallosormus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpæːˌkɑlːo/
  • tavutus: pää‧kal‧lo

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pääkallo pääkallot
genetiivi pääkallon pääkallojen
partitiivi pääkalloa pääkalloja
akkusatiivi pääkallo;
pääkallon
pääkallot
sisäpaikallissijat
inessiivi pääkallossa pääkalloissa
elatiivi pääkallosta pääkalloista
illatiivi pääkalloon pääkalloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pääkallolla pääkalloilla
ablatiivi pääkallolta pääkalloilta
allatiivi pääkallolle pääkalloille
muut sijamuodot
essiivi pääkallona pääkalloina
translatiivi pääkalloksi pääkalloiksi
abessiivi pääkallotta pääkalloitta
instruktiivi pääkalloin
komitatiivi pääkalloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pääkallo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista pää ja kallo

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pääkallokeli, pääkallokiitäjä, pääkallonmetsästys, pääkallonmetsästäjä, pääkallonpaikka

Aiheesta muualla muokkaa