pakottaminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
pakottaminen (38)
- (oikeustiede) vapauteen kohdistuva rikos, jossa ilman laillista oikeutta pakotetaan joku väkivallalla tai uhkauksella tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin
- (metallurgia) ohuen metaalilevyn saattaminen vasartamalla ja pakotinta käyttäen haluttuun muotoon, erit. taidetaonnassa tedä metalliin lommo, kohokuvio tai muu pintakuvio
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pakottaminen | pakottamiset |
genetiivi | pakottamisen | pakottamisten pakottamisien |
partitiivi | pakottamista | pakottamisia |
akkusatiivi | pakottaminen; pakottamisen |
pakottamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pakottamisessa | pakottamisissa |
elatiivi | pakottamisesta | pakottamisista |
illatiivi | pakottamiseen | pakottamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pakottamisella | pakottamisilla |
ablatiivi | pakottamiselta | pakottamisilta |
allatiivi | pakottamiselle | pakottamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pakottamisena (pakottamisna) |
pakottamisina |
translatiivi | pakottamiseksi | pakottamisiksi |
abessiivi | pakottamisetta | pakottamisitta |
instruktiivi | – | pakottamisin |
komitatiivi | – | pakottamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | pakottamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
pakottamis- |
Etymologia muokkaa
- pakottaa-verbistä muodostettu teonnimi
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pakottaminen Tieteen termipankissa
Verbi muokkaa
pakottaminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä pakottaa