palapeli

[1] Palapeli

Suomi

Substantiivi

palapeli (5)

1. peli, joka kootaan sijoittamalla sen palat oikeisiin paikkoihin, jolloin muodostuu kuva
2. (kuvaannollisesti) useista erillisistä asioista muodostuva kokonaisuus

   Elämä on palapeli.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑlɑˌpeli/
• tavutus: pa‧la‧pe‧li

Etymologia

• yhdyssana sanoista pala ja peli

Käännökset

1. peli, joka kootaan sijoittamalla sen palat oikeisiin paikkoihin, jolloin paljastuu kuva

englanti: jigsaw puzzle espanja: puzzle m. katalaani: puzle m. ranska: puzzle m.

ruotsi: läggspel n., pussel n., puzzle n. saksa: Puzzle n. turkki: yapboz viro: mosaiikmäng, mosaiikpilt, pusle

Aiheesta muualla

• palapeli Kielitoimiston sanakirjassa