Katso myös: párka

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

parka (9-D)

  1. raukka, rukka, poloinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑrkɑ/
  • tavutus: par‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parka parat
genetiivi paran parkojen
(parkain)
partitiivi parkaa parkoja
akkusatiivi parka;
paran
parat
sisäpaikallissijat
inessiivi parassa paroissa
elatiivi parasta paroista
illatiivi parkaan parkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paralla paroilla
ablatiivi paralta paroilta
allatiivi paralle paroille
muut sijamuodot
essiivi parkana parkoina
translatiivi paraksi paroiksi
abessiivi paratta paroitta
instruktiivi paroin
komitatiivi parkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo para-
vahva vartalo parka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

alun perin murteessa merkitys 'kapalovaate'[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ihmisparka, lapsiparka, miesparka, piruparka, poikaparka, tyttöparka

Substantiivi muokkaa

parka (9)

  1. anorakki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parka parkat
genetiivi parkan parkojen
(parkain)
partitiivi parkaa parkoja
akkusatiivi parka;
parkan
parkat
sisäpaikallissijat
inessiivi parkassa parkoissa
elatiivi parkasta parkoista
illatiivi parkaan parkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parkalla parkoilla
ablatiivi parkalta parkoilta
allatiivi parkalle parkoille
muut sijamuodot
essiivi parkana parkoina
translatiivi parkaksi parkoiksi
abessiivi parkatta parkoitta
instruktiivi parkoin
komitatiivi parkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo parka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • parka Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

parka

  1. anorakki

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.