pelikortti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
pelikortti
- kämmenelle sopiva pystysuuntaisesti suorakaiteen muotoinen lakkapintainen kartonkinen kortti, johon on etusivulle painettu yksilöivät korttisymbolit siten, että kortti on aina käteen otettuna oikein päin. Kaikkien korttien taustapuolelle on painettu yhtenäinen kuviointi niin, ettei kortteja voi tunnistaa kääntöpuolelta.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpeliˌkort̪ːi/
- tavutus: pe‧li‧kort‧ti
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. suorakaiteen muotoinen lakkapintainen kartonkinen kortti, johon on etusivulle painettu yksilöivät korttisymbolit siten, että kortti on aina käteen otettuna oikein päin
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pelikortti Kielitoimiston sanakirjassa