Suomi muokkaa

 
Pelikortti

Substantiivi muokkaa

pelikortti

  1. kämmenelle sopiva pystysuuntaisesti suorakaiteen muotoinen lakkapintainen kartonkinen kortti, johon on etusivulle painettu yksilöivät korttisymbolit siten, että kortti on aina käteen otettuna oikein päin. Kaikkien korttien taustapuolelle on painettu yhtenäinen kuviointi niin, ettei kortteja voi tunnistaa kääntöpuolelta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpeliˌkort̪ːi/
  • tavutus: pe‧li‧kort‧ti

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa