Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pensaikko (4-A)[1]

  1. etupäässä pensaita kasvava alue

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpensɑi̯kːo/
  • tavutus: pen‧saik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pensaikko pensaikot
genetiivi pensaikon pensaikoiden
pensaikoitten
pensaikkojen
partitiivi pensaikkoa pensaikkoja
pensaikoita
akkusatiivi pensaikko;
pensaikon
pensaikot
sisäpaikallissijat
inessiivi pensaikossa pensaikoissa
elatiivi pensaikosta pensaikoista
illatiivi pensaikkoon pensaikkoihin
pensaikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pensaikolla pensaikoilla
ablatiivi pensaikolta pensaikoilta
allatiivi pensaikolle pensaikoille
muut sijamuodot
essiivi pensaikkona pensaikkoina
pensaikoina
translatiivi pensaikoksi pensaikoiksi
abessiivi pensaikotta pensaikoitta
instruktiivi pensaikoin
komitatiivi pensaikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pensaiko-
vahva vartalo pensaikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

pajupensaikko

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A