Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pettu (1-C)[1]

  1. männyn jälsikerroksesta valmistettava Suomessa erityisesti nälkävuosien (1866–1868) aikana käytetty kuivattu ja jauhettu hätäruoka, jota käytettiin leipien valmistuksessa; pettu sisältää tärkkelystä ja ravintokuitua
    Saamelaiset ovat käyttäneet pettua myös hyvinä aikoina.
    Sotavuosina 1942-1943 Pohjois-Satakunnan alueella turvauduttiin viimeksi pettuun.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpet̪ːu/
  • tavutus: pet‧tu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pettu petut
genetiivi petun pettujen
partitiivi pettua pettuja
akkusatiivi pettu;
petun
petut
sisäpaikallissijat
inessiivi petussa petuissa
elatiivi petusta petuista
illatiivi pettuun pettuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi petulla petuilla
ablatiivi petulta petuilta
allatiivi petulle petuille
muut sijamuodot
essiivi pettuna pettuina
translatiivi petuksi petuiksi
abessiivi petutta petuitta
instruktiivi petuin
komitatiivi pettuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo petu-
vahva vartalo pettu-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pettujauho, pettuleipä

Aiheesta muualla muokkaa

  • pettu Kielitoimiston sanakirjassa
  • pettu Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C