Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pidättyvyys (40)

  1. se, että on pidättyvä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpidæt̪ˌt̪yʋyːs/
  • tavutus: pi‧dät‧ty‧vyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pidättyvyys pidättyvyydet
genetiivi pidättyvyyden pidättyvyyksien
partitiivi pidättyvyyttä pidättyvyyksiä
akkusatiivi pidättyvyys;
pidättyvyyden
pidättyvyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi pidättyvyydessä pidättyvyyksissä
elatiivi pidättyvyydestä pidättyvyyksistä
illatiivi pidättyvyyteen pidättyvyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pidättyvyydellä pidättyvyyksillä
ablatiivi pidättyvyydeltä pidättyvyyksiltä
allatiivi pidättyvyydelle pidättyvyyksille
muut sijamuodot
essiivi pidättyvyytenä pidättyvyyksinä
translatiivi pidättyvyydeksi pidättyvyyksiksi
abessiivi pidättyvyydettä pidättyvyyksittä
instruktiivi pidättyvyyksin
komitatiivi pidättyvyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pidättyvyyde-
vahva vartalo pidättyvyyte-
konsonantti-
vartalo
pidättyvyyt-

Etymologia muokkaa

sanan pidättyvä vartalosta pidättyv- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa