piilevä
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
piilevä (10)
- jota ei voi tai on vaikea ulkoapäin havaita; sellainen, joka piilee
- Piilevä kyky jää usein havaitsematta.
- Piilevät taudit aiheuttavat riskin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈpiːle̞ʋæ]
Etymologia muokkaa
Aktiivin partisiipin preesens verbistä piillä
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: piilevyys
Aiheesta muualla muokkaa
- piilevä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
piilevä (10)
- ruskeisiin leviin kuuluvia leviä (Bacillariophyta), joilla on piidioksidista koostuva soluseinä
- Useat piilevät ovat yksisoluisia.
- Piilevät piilevät piilevät joissa, joissa piilevät piilevät piilevät.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈpiːˌle̞ʋæ]
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Verbi muokkaa
piilevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä piillä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piilevä | piilevät |
| genetiivi | piilevän | piilevien (piileväin) |
| partitiivi | piilevää | piileviä |
| akkusatiivi | piilevä; piilevän | piilevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piilevässä | piilevissä |
| elatiivi | piilevästä | piilevistä |
| illatiivi | piilevään | piileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piilevällä | piilevillä |
| ablatiivi | piilevältä | piileviltä |
| allatiivi | piilevälle | piileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piilevänä | piilevinä |
| translatiivi | piileväksi | piileviksi |
| abessiivi | piilevättä | piilevittä |
| instruktiivi | – | piilevin |
| komitatiivi | – | piilevine |