piippu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- väline, jolla voi käyttää tupakkaa, huumeita tai muita päihteitä polttamalla, jotta kemikaalit imeytyisivät hengityskanavasta, tupakkapiippu
- polttaa piippua
- rakennelma, jonka kautta savu poistuu, savupiippu
- katolla on piippu
- tehtaan piippu
- tuliaseen osa, jonka kautta luoti ammutaan
- katsoa aseen piippuun
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpiːpːu/
- tavutus: piip‧pu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piippu | piiput |
| genetiivi | piipun | piippujen |
| partitiivi | piippua | piippuja |
| akkusatiivi | piippu; piipun |
piiput |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piipussa | piipuissa |
| elatiivi | piipusta | piipuista |
| illatiivi | piippuun | piippuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piipulla | piipuilla |
| ablatiivi | piipulta | piipuilta |
| allatiivi | piipulle | piipuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piippuna | piippuina |
| translatiivi | piipuksi | piipuiksi |
| abessiivi | piiputta | piipuitta |
| instruktiivi | – | piipuin |
| komitatiivi | – | piippuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | piipu- | |
| vahva vartalo | piippu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
hormi, ihvi, kaksipiippuinen, korsteeni, monipiippuinen, perska, -piippuinen, savutorvi, yksipiippuinen
Johdokset muokkaa
- substantiivit: piipullinen
- verbit: piiputtaa
Yhdyssanat muokkaa
haulipiippu, kiväärinpiippu, maissipiippu, merenvahapiippu, oopiumipiippu, piippuhylly, piippuköynnös, piippumies, piippunysä, piipputupakka, piipunkoppa, piipunnysä, piipunperskat, piipunperät, piipunpesä, piipunpolttaja, piipunpuhdistin, piipunrassi, piipunsupistin, piipunsuu, piipunvarsi, pislaipiippu, pyssynpiippu, rauhanpiippu, savupiippu, tiilipiippu, tykinpiippu, urkupiippu vesipiippu
Idiomit muokkaa
- ajaa kuin käärmettä piippuun
- ajaa itsensä piippuun