pilkka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- häpäisevä puhe
- puun kylkeen teräaseella tehty merkki
- Leima lyötiin keskelle pilkkaa.
- (puhekieltä) kohde, maalipiste
- Ammutaan pilkkaa.
- Nuoli osui pilkkaan.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpilkːɑ/
- tavutus: pilk‧ka
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pilkka | pilkat |
genetiivi | pilkan | pilkkojen (pilkkain) |
partitiivi | pilkkaa | pilkkoja |
akkusatiivi | pilkka; pilkan |
pilkat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pilkassa | pilkoissa |
elatiivi | pilkasta | pilkoista |
illatiivi | pilkkaan | pilkkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pilkalla | pilkoilla |
ablatiivi | pilkalta | pilkoilta |
allatiivi | pilkalle | pilkoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pilkkana | pilkkoina |
translatiivi | pilkaksi | pilkoiksi |
abessiivi | pilkatta | pilkoitta |
instruktiivi | – | pilkoin |
komitatiivi | – | pilkkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pilka- | |
vahva vartalo | pilkka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: pilkallinen
- verbit: pilkata, pilkkoa, pilkoittaa
Yhdyssanat muokkaa
jumalanpilkka, pilkanteko, pilkkahinta, pilkkahuuto, pilkkakirjoitus, pilkkakirves, pilkkalaulu, pilkkaruno, pilkkasiipi
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pilkka Kielitoimiston sanakirjassa