Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

pimeä (15) (komparatiivi pimeämpi, superlatiivi pimein) (taivutus[luo])

  1. jossa on vähän tai ei yhtään valoa
    Yö oli hyvin pimeä.
  2. (kuvaannollisesti) paha, synkkä
    Hänen pimeä puolensa tuli esiin.
  3. (kuvaannollisesti) sivistymätön, tiedon puutteesta kärsivä
    pimeä keskiaika
  4. (puhekieltä) hullu, mielenvikainen, omituinen
    Se äijä on ihan pimeä!
  5. (puhekieltä) laiton; ei lupaa ja/tai veroja maksamatta
    pimeä taksi
    Autosta myytiin pimeää viinaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpimeæ/
  • tavutus: pi‧me‧ä

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

iltapimeä, pilkkopimeä, pimeänpelko, pimeänäkö, puolipimeä, sysipimeä, syyspimeä, säkkipimeä, yöpimeä

Substantiivi muokkaa

pimeä (15)

  1. auringonvaloton olotila kahden hämärän välillä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pimeä pimeät
genetiivi pimeän pimeiden
pimeitten
(pimeäin)
partitiivi pimeää
pimeätä
pimeitä
akkusatiivi pimeä;
pimeän
pimeät
sisäpaikallissijat
inessiivi pimeässä pimeissä
elatiivi pimeästä pimeistä
illatiivi pimeään pimeisiin
pimeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pimeällä pimeillä
ablatiivi pimeältä pimeiltä
allatiivi pimeälle pimeille
muut sijamuodot
essiivi pimeänä pimeinä
translatiivi pimeäksi pimeiksi
abessiivi pimeättä pimeittä
instruktiivi pimein
komitatiivi pimeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pimeä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • adjektiivin käyttö substantiivina

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pimeä Kielitoimiston sanakirjassa