Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pinnoite (48-C)[1]

  1. jonkin kappaleen päälle lisättävä aine, joka muodostaa halutunlaisen pinnan ja kyseinen pintakerros
    Paistinpannuissa on usein teflon-pinnoite.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpinːoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: pin‧noi‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pinnoite pinnoitteet
genetiivi pinnoitteen pinnoitteiden
pinnoitteitten
partitiivi pinnoitetta pinnoitteita
akkusatiivi pinnoite;
pinnoitteen
pinnoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi pinnoitteessa pinnoitteissa
elatiivi pinnoitteesta pinnoitteista
illatiivi pinnoitteeseen pinnoitteisiin
pinnoitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pinnoitteella pinnoitteilla
ablatiivi pinnoitteelta pinnoitteilta
allatiivi pinnoitteelle pinnoitteille
muut sijamuodot
essiivi pinnoitteena pinnoitteina
translatiivi pinnoitteeksi pinnoitteiksi
abessiivi pinnoitteetta pinnoitteitta
instruktiivi pinnoittein
komitatiivi pinnoitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pinnoittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
pinnoitet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

muovipinnoite, seinäpinnoite

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C