Katso myös: Pokka

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pokka (10-A)[1]

  1. (puhekieltä) pokeri
  2. (puhekieltä) pokerinaama, kyky pysyä ilmeettömänä tai vakavana
    Mirkku yritti huijata meitä, mutta ei sillä pitänyt pokka ja se rupesi nauramaan.
  3. (puhekieltä) uskallus, rohkeus, kantti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpokːɑ/
  • tavutus: pok‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pokka pokat
genetiivi pokan pokkien
(pokkain)
partitiivi pokkaa pokkia
akkusatiivi pokka;
pokan
pokat
sisäpaikallissijat
inessiivi pokassa pokissa
elatiivi pokasta pokista
illatiivi pokkaan pokkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pokalla pokilla
ablatiivi pokalta pokilta
allatiivi pokalle pokille
muut sijamuodot
essiivi pokkana pokkina
translatiivi pokaksi pokiksi
abessiivi pokatta pokitta
instruktiivi pokin
komitatiivi pokkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo poka-
vahva vartalo pokka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

avopokka, ryysypokka, räsypokka, nokkapokka, vesipokka

Aiheesta muualla muokkaa

  • pokka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A