Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

poltin (33-C)[1]

Katso artikkeli Poltin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. kaasumaista tai nestemäistä polttoainetta käyttävissä laitteissa osa, jossa polttoaine palaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpolt̪in/
  • tavutus: pol‧tin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poltin polttimet
genetiivi polttimen polttimien
poltinten
partitiivi poltinta polttimia
akkusatiivi poltin;
polttimen
polttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi polttimessa polttimissa
elatiivi polttimesta polttimista
illatiivi polttimeen polttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi polttimella polttimilla
ablatiivi polttimelta polttimilta
allatiivi polttimelle polttimille
muut sijamuodot
essiivi polttimena
(poltinna)
polttimina
translatiivi polttimeksi polttimiksi
abessiivi polttimetta polttimitta
instruktiivi polttimin
komitatiivi polttimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo polttime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
poltin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hitsauspoltin, jälkipoltin, kaasupoltin, poltinkarva, poltinmerkki, poltinora, poltinrauta, öljypoltin

Aiheesta muualla muokkaa

  • poltin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

poltin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polttaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-C