Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

polttaja (10)[1]

  1. henkilö, joka polttaa jotakin (usein yhdyssanan yhdysosana)
    sikareiden polttaja
  2. henkilö, joka polttaa jonkin (usein yhdyssanan yhdysosana)
    kirkonpolttaja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpolt̪ːɑjɑ/
  • tavutus: polt‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi polttaja polttajat
genetiivi polttajan polttajien
(polttajain)
partitiivi polttajaa polttajia
akkusatiivi polttaja;
polttajan
polttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi polttajassa polttajissa
elatiivi polttajasta polttajista
illatiivi polttajaan polttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi polttajalla polttajilla
ablatiivi polttajalta polttajilta
allatiivi polttajalle polttajille
muut sijamuodot
essiivi polttajana polttajina
translatiivi polttajaksi polttajiksi
abessiivi polttajatta polttajitta
instruktiivi polttajin
komitatiivi polttajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo polttaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10