polttaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- henkilö, joka polttaa jotakin (usein yhdyssanan yhdysosana)
- sikareiden polttaja
- henkilö, joka polttaa jonkin (usein yhdyssanan yhdysosana)
- kirkonpolttaja
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpolt̪ːɑjɑ/
- tavutus: polt‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | polttaja | polttajat |
genetiivi | polttajan | polttajien (polttajain) |
partitiivi | polttajaa | polttajia |
akkusatiivi | polttaja; polttajan |
polttajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | polttajassa | polttajissa |
elatiivi | polttajasta | polttajista |
illatiivi | polttajaan | polttajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | polttajalla | polttajilla |
ablatiivi | polttajalta | polttajilta |
allatiivi | polttajalle | polttajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | polttajana | polttajina |
translatiivi | polttajaksi | polttajiksi |
abessiivi | polttajatta | polttajitta |
instruktiivi | – | polttajin |
komitatiivi | – | polttajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | polttaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla muokkaa
- polttaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10