Wikipedia
Katso artikkeli Potka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Potka

Substantiivi muokkaa

potka (10)

  1. lihateknologinen nimitys, jota käytetään nisäkkään polvi- ja nilkkanivelien välisestä osasta. Sen mukaan onko kyseessä etu- vai takajalka, voidaan puhua etupotkasta tai takapotkasta.
    Sian potkaa nimitetään tavallisesti kinkuksi.
    Kauppias sahasi naudan potkan sopiviksi viipaleiksi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpot̪kɑ/
  • tavutus: pot‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi potka potkat
genetiivi potkan potkien
(potkain)
partitiivi potkaa potkia
akkusatiivi potka;
potkan
potkat
sisäpaikallissijat
inessiivi potkassa potkissa
elatiivi potkasta potkista
illatiivi potkaan potkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi potkalla potkilla
ablatiivi potkalta potkilta
allatiivi potkalle potkille
muut sijamuodot
essiivi potkana potkina
translatiivi potkaksi potkiksi
abessiivi potkatta potkitta
instruktiivi potkin
komitatiivi potkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo potka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • potka Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

pȍtka f. (mon. gen. pȍtkī)

  1. kude (kudelanka tai sitä vastaava kangassuikale)

Taivutus muokkaa

  yksikkö monikko
nominatiivi potka potke
genetiivi potke potki
datiivi-lokatiivi potki potkama
akkusatiivi potku potke
vokatiivi potko potke
instrumentaali potkom potkama

Aiheesta muualla muokkaa

  • pȍtka Hrvatski jezični portal