prenikka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) kunniamerkki, mitali
- prenikat rinnassa
- (venäläinen paksu, pikkuleipämäinen) piparkakku
- ... rahoista oli jäljellä ainoastaan kuusi kopeekkaa, jotka Eeron tietämättä olivat jääneet hänen liivinsä taskuun, ja siinä myös löytyi yksi rikkimurentunut prenikka. (Aleksis Kivi)
- Keväällä avatusta Gastronom-kaupasta löytyy kuitenkin kaikkea: kunnon hapankaalia, pakastettuja pelmeneitä, varenikeja, prenikoita, savumakkaraa, auringonkukansiemeniä, mitä ihminen nyt tarvitsee. (HS.fi 25.9.2008)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈprenikːɑ/
- tavutus: pre‧nik‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | prenikka | prenikat |
| genetiivi | prenikan | prenikoiden prenikoitten prenikkojen (prenikkain) |
| partitiivi | prenikkaa | prenikoita prenikkoja |
| akkusatiivi | prenikka; prenikan |
prenikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | prenikassa | prenikoissa |
| elatiivi | prenikasta | prenikoista |
| illatiivi | prenikkaan | prenikkoihin prenikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | prenikalla | prenikoilla |
| ablatiivi | prenikalta | prenikoilta |
| allatiivi | prenikalle | prenikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | prenikkana | prenikkoina prenikoina |
| translatiivi | prenikaksi | prenikoiksi |
| abessiivi | prenikatta | prenikoitta |
| instruktiivi | – | prenikoin |
| komitatiivi | – | prenikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | prenika- | |
| vahva vartalo | prenikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- prenikka Kielitoimiston sanakirjassa