Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

prikka (9-A)

  1. (puhekieltä) aluslevy
  2. (puhekieltä) mitali, prenikka
  3. (murteellinen) tarjotin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈprikːɑ/
  • tavutus: prik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi prikka prikat
genetiivi prikan prikkojen
(prikkain)
partitiivi prikkaa prikkoja
akkusatiivi prikka;
prikan
prikat
sisäpaikallissijat
inessiivi prikassa prikoissa
elatiivi prikasta prikoista
illatiivi prikkaan prikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi prikalla prikoilla
ablatiivi prikalta prikoilta
allatiivi prikalle prikoille
muut sijamuodot
essiivi prikkana prikkoina
translatiivi prikaksi prikoiksi
abessiivi prikatta prikoitta
instruktiivi prikoin
komitatiivi prikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo prika-
vahva vartalo prikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • prikka Kielitoimiston sanakirjassa