Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

puhaltaa (54-I) (taivutus[luo])

  1. pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus
    Puhalla kynttilä sammuksiin!
  2. (erityisesti) täyttää ilmalla jokin puhallettava väline
    Iittalassa on puhallettu lasia vuodesta 1881.
    puhalsimme ilmapalloja
    puhaltaa saippuakuplia
  3. tuottaa ääntä pillillä tai muulla puhallettavalla soittimella
    puhaltaa pilliin
    puhaltaa peli poikki
  4. saada jokin tulos puhalluskokeesta, jolla testataan hengitysilman alkoholipitoisuutta
    Koululaisbussin kuljettaja puhalsi liki pari promillea.
  5. (ilmatiede) tuulla
    Tuuli puhaltaa kovaa huomenna.
    Ensi viikolla saattaa puhaltaa kolmas myrsky. (IS)
  6. liikuttaa ilmaa jollain mekaanisella laitteella
    Lämmityslaite puhaltaa täysillä.
  7. (slangia) varastaa huijaamalla
    Robbie Williamsilta puhallettiin satojatuhansia euroja. (mtv.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuhɑlt̪ɑːˣ/
  • tavutus: pu‧hal‧taa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Idiomit muokkaa

  • puhaltaa henkeä
  • puhaltaa yhteen hiileen

Aiheesta muualla muokkaa