Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pulina (12)[1]

  1. hieman halveksivaan sävyyn, keskustelusta syntyvä ääni

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpulinɑ/
  • tavutus: pu‧li‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pulina pulinat
genetiivi pulinan pulinoiden
pulinoitten
(pulinain)
partitiivi pulinaa pulinoita
akkusatiivi pulina;
pulinan
pulinat
sisäpaikallissijat
inessiivi pulinassa pulinoissa
elatiivi pulinasta pulinoista
illatiivi pulinaan pulinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pulinalla pulinoilla
ablatiivi pulinalta pulinoilta
allatiivi pulinalle pulinoille
muut sijamuodot
essiivi pulinana pulinoina
translatiivi pulinaksi pulinoiksi
abessiivi pulinatta pulinoitta
instruktiivi pulinoin
komitatiivi pulinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pulina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Idiomit muokkaa

  • pulinat pois!
    1. kehotus olla hiljaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pulina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

pulina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivi sanasta puli

Substantiivi muokkaa

pulina

  1. (taivutusmuoto) monikon essiivi sanasta pula

Adjektiivi muokkaa

pulina

  1. (taivutusmuoto) essiivin yksikkö sanasta puli

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12