pulisonki

Suomi

Substantiivi

pulisonki (5-G)

1. pulisongeista toinen tai ainoa, tois­puoleinen poskiparta

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuliˌsoŋki/
• tavutus: pu‧li‧son‧ki

Etymologia

• samanmerkityksisestä ruotsin sanasta polisong < ranskan sanasta polisson (’varasteleva poika’, ’lurjus’) < slangisanasta polisse (’varkaus’) < verbistä polir (’kiillottaa’; (slangia) ’varastaa’) < latinan verbistä polire (’kiillottaa’)