Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pummi (5)[1]

  1. (slangia) rappioalkoholisti
  2. (slangia) henkilö, joka pummaa muilta tai elää muiden kustannuksella
  3. (slangia) ilman maksua saatu etuus
    Matkustin Töölöön pummilla.
  4. (arkikieltä) epäonnistuminen, harhalaukaus, pummaus
    Viimeisellä laukauksella Suomen ampumahiihtäjälle tuli pummi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpumːi/
  • tavutus: pum‧mi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pummi pummit
genetiivi pummin pummien
(pummein)
partitiivi pummia pummeja
akkusatiivi pummi;
pummin
pummit
sisäpaikallissijat
inessiivi pummissa pummeissa
elatiivi pummista pummeista
illatiivi pummiin pummeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pummilla pummeilla
ablatiivi pummilta pummeilta
allatiivi pummille pummeille
muut sijamuodot
essiivi pummina pummeina
translatiivi pummiksi pummeiksi
abessiivi pummitta pummeitta
instruktiivi pummein
komitatiivi pummeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pummi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

sosiaalipummi

Aiheesta muualla muokkaa

  • pummi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5