Katso myös: Puoskari

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

puoskari (6)[1]

  1. henkilö, joka harjoittaa lääketieteellistä tointa ilman voimassa olevaa lupakirjaa
  2. (arkikieltä, halventava) ammattitaidoltaan huonoksi koettu lääkäri

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuo̯skɑri/
  • tavutus: puos‧ka‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puoskari puoskarit
genetiivi puoskarin puoskarien
puoskareiden
puoskareitten
partitiivi puoskaria puoskareita
puoskareja
akkusatiivi puoskari;
puoskarin
puoskarit
sisäpaikallissijat
inessiivi puoskarissa puoskareissa
elatiivi puoskarista puoskareista
illatiivi puoskariin puoskareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puoskarilla puoskareilla
ablatiivi puoskarilta puoskareilta
allatiivi puoskarille puoskareille
muut sijamuodot
essiivi puoskarina puoskareina
translatiivi puoskariksi puoskareiksi
abessiivi puoskaritta puoskareitta
instruktiivi puoskarein
komitatiivi puoskareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puoskari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Varhemman ruotsin båskärare. Alun perin keskialasaksan ’parturi, parranleikkaaja’. Aikoinaan parturit toimivat myös lääkäreinä.[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Riitta Eronen: Puoskareita? Helsingin Sanomat, 11.4.2006. Artikkelin verkkoversio.