Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

pursuta (74) (taivutus[luo])

  1. puristua ulos jostakin
    pursuta yli äyräiden
  2. laajentua turpoamalla
  3. olla tupaten täynnä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpursut̪ɑˣ/
  • tavutus: pur‧su‧ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pursuta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

pursuta

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pursuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pursuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pursuttaa