Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

puutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. tulla tunnottomaksi
  2. tulla puumaiseksi
    Vähitellen versot puutuvat.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpuːt̪uɑˣ/
  • tavutus: puu‧tu‧a

Etymologia muokkaa

Johdos sanasta puu.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • puutua Kielitoimiston sanakirjassa
  • puutua Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: uuttaa