Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pyhyys (40)

  1. se, että on pyhä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpyhyːs/
  • tavutus: py‧hyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pyhyys pyhyydet
genetiivi pyhyyden pyhyyksien
partitiivi pyhyyttä pyhyyksiä
akkusatiivi pyhyys;
pyhyyden
pyhyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi pyhyydessä pyhyyksissä
elatiivi pyhyydestä pyhyyksistä
illatiivi pyhyyteen pyhyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pyhyydellä pyhyyksillä
ablatiivi pyhyydeltä pyhyyksiltä
allatiivi pyhyydelle pyhyyksille
muut sijamuodot
essiivi pyhyytenä pyhyyksinä
translatiivi pyhyydeksi pyhyyksiksi
abessiivi pyhyydettä pyhyyksittä
instruktiivi pyhyyksin
komitatiivi pyhyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pyhyyde-
vahva vartalo pyhyyte-
konsonantti-
vartalo
pyhyyt-

Etymologia muokkaa

sanan pyhä vartalosta pyh- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • pyhyys Kielitoimiston sanakirjassa