Wikipedia
Katso artikkeli Pykälä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pykälä (10)[1]

  1. lovi tai lovien välinen kohouma
  2. (oikeustiede) lain tai pöytäkirjan kohta, §
  3. (arkikieltä) ulkonema, askelma
  4. (arkikieltä) vaihde
    Kuski heitti isomman pykälän silmään.
  5. selkä, hartiat
    Kalle laittoi repun pykälään ja lähti.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpykælæ/
  • tavutus: py‧kä‧lä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pykälä pykälät
genetiivi pykälän pykälien
(pykäläin)
partitiivi pykälää pykäliä
akkusatiivi pykälä;
pykälän
pykälät
sisäpaikallissijat
inessiivi pykälässä pykälissä
elatiivi pykälästä pykälistä
illatiivi pykälään pykäliin
ulkopaikallissijat
adessiivi pykälällä pykälillä
ablatiivi pykälältä pykäliltä
allatiivi pykälälle pykälille
muut sijamuodot
essiivi pykälänä pykälinä
translatiivi pykäläksi pykäliksi
abessiivi pykälättä pykälittä
instruktiivi pykälin
komitatiivi pykäline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pykälä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

[2] lain tai pöytäkirjan kohta: A. Lizelius n. 1780 [2]

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

lakipykälä, pykälämerkki, pykäläviidakko

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 337. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.