Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

pysty

  1. ylös- tai alaspäin suuntautuva, vertikaalinen

Ääntäminen muokkaa

Tavutus muokkaa
  • tavutus: pys‧ty

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pystyakseli, pystyammunta, pystyasento, pystybaari, pystyetäisyys, pystyhirsi, pystyjuova, pystykarsinta, pystykaulus, pystykauppa, pystykorva, pystylaudoitus, pystyleikkaus, pystymetsä, pystymitta, pystymyynti, pystynenä, pystynokka, pystypaini, pystypiano, pystypunnerrus, pystypuu, pystyraita, pystysarake, pystysauma, pystysorvi, pystysuora, pystysuunta, pystysyöttö, pystytahdistus, pystytaso, pystytuki, pystytukka, pystyviljely, pystyvirtaus, pystyvuoraus

  pystyviiva

Vastakohta muokkaa

Substantiivi muokkaa

pysty (1)[1]

  1. (murteellinen, Pohjanmaa) ukkospilvi, ukkospilvet
    Pysty lähestyy.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pysty pystyt
genetiivi pystyn pystyjen
partitiivi pystyä pystyjä
akkusatiivi pysty;
pystyn
pystyt
sisäpaikallissijat
inessiivi pystyssä pystyissä
elatiivi pystystä pystyistä
illatiivi pystyyn pystyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pystyllä pystyillä
ablatiivi pystyltä pystyiltä
allatiivi pystylle pystyille
muut sijamuodot
essiivi pystynä pystyinä
translatiivi pystyksi pystyiksi
abessiivi pystyttä pystyittä
instruktiivi pystyin
komitatiivi pystyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pysty-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Verbi muokkaa

pysty

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pystyä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pystyä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pystyä

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1