radiovastaanotin

Suomi

Substantiivi

radiovastaanotin

1. radiolähetysten vastaanottamiseen käytettävä laite, arkikielessä radio, jossa antennin kautta saatu radiosignaali vahvistetaan ja siitä erotetaan siirretty informaatio, esimerkiksi ääni

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑdioˌʋɑst̪ɑːnot̪in/
• tavutus: ra‧di‧o‧vas‧taan‧o‧tin

Etymologia

yhdyssana sanoista radio ja vastaanotin

Käännökset

1. radiolähetysten vastaanottamiseen käytettävä laite

englanti: radio receiver, radio set espanja: radio m. ruotsi: radio, radiomottagare

saksa: Radioapparat m., Radiogerät n. venäjä: радиоприёмник

Liittyvät sanat

• liikennevastaanotin
• radio, radioaalto, radiolähetin, radioasema, radiotaajuus
• televisiovastaanotin
• maailmanradio
• äänivastaantin

Aiheesta muualla

• radiovastaanotin Kielitoimiston sanakirjassa